Suppakuoppa eli "Vati"

Valitettavasti kartat eivät kopioituneet.

Nimiyhteenveto tekstin lopussa.

(Otteita paikannimien Maamme-kirjan käsikirjoituksesta) 
Ilmari Kosonen 25.6.2019 
Vatiala on ’suppakuoppala’ 
Vatiala on kylä Kangasalan kaupungissa, Tampereen rajalla, seitsemän kilometriä Kangasalan keskustasta länteen, Pitkäjärven ja Kaukajärven pohjoispuolen soraharjumaalla, vanhan valtatie 12:n varrella. On noin 4 km pitkä Vatialantie, mutta ei kirkolle, vaan Vatialasta pohjoiseen, Kangasalan asemalle. Vuosina 1950–1982 alueella oli Tampereen Ilmatorjuntapatteristo (TamItPsto).  Vuonna 1940 perustetussa varuskunnassa toimi aiemmin puolustusvoimien lentovarustevarikko. Sitä perua ovat tiennimet Varikontie ja Varikonpolku. On myös Tykkitie ilmatorjuntatykeistä kertomassa. 

Vuonna 1953 perustettiin Vatialan koulu, jota sitten on laajennettu ja laajennettu. Kun asukkaita Vatialassa on kohta 6.000 ! 

Vaikka kysymys on Kangasalan kunnasta, niin jossain vaiheessa Tampereen seurakunnat saivat sorakankaita hyvin laajan hautausmaan ja siunauskappelin rakentamiseen tänne Kangasalan puolelle. 

Soraa Vatialasta Kun Vatialassa on niin laajat ja syvät sorakankaat, niistä on kaivettu valtava määrä soraa Tampereen seudun teiden ja kivitalojenkin rakentamiseen. Kun sorakankaan pohjoislaitaa on rautatie, Valtionrautatiet veti aikoinaan sorakankaalle rautatien. Valtavat määrät soraa kuormattiin vaunuihin Vatialan sorakuopista. Entinen rautatiereitti on nyt kävelytienä nimellä Santarata. Nyt vanhan sorakuopan paikalla on mm. uusi koulurakennus.  Suuri määrä uusia asutus- ja teollisuusrakennuksia on sitten rakennettu entisten laajojen sorakuoppien alueille. 

Mistä sai nimensä tämä Vatiala? 
Suomalaisessa paikannimikirjassa 2007 ( http://scripta.kotus.fi/www/verkkojulkaisut/julk63b/SuomalainenPaikannimikirja_ekirja_kuvaton.pdf ) on nimestä Vatiala Sirkka Paikkalan kirjoitus: 
Vatiala kylä ja entinen varuskunta Kangasalla Pirkanmaalla. Vatiala 1540; Heiki Vathianen 1427. – Asuinpaikan nimi on saattanut muodostua hämäläis-satakuntalaisella alueella tunnetusta sanasta vataja ’viljelysmaa, savimaa’. Sama sana voisi tulla kyseeseen tässä nimessä myös merkityksessä ’pensaikkoa kasvava vesiperäinen, alava, viljelemätön maa’ tai ’kylän laidalla sijaitseva hylkymaa’; Vatialan alkuperäinen kyläasutus on sijainnut Kaukajärveen laskevan ojan varrella. Ks. myös → Vatianjärvi. – SP FMU 2: 1849; SKES s.v.  
Tuossa selityksessä hyvin kummallista on sanan vataja esittäminen selityksenä. Kun on äänteellisesti eri sana.  Sana vataja ei missään taivutus- eikä yhdyssanamuodoissaan koskaan saa muoto Vati-.  On erittäin paha virhe kieliprofessorilt esittää tuollaisia arvelujaan, valheitaan. 
Nimen juuri on jossain aivan muualla. Joko paikan maaston sanastoissa tai ihmisen tekemisten nimityksissä. 
Suomen sukunimistössä on ollut sukunimi Vati, ei ole enää. Myös Vatinen on ollut sukunimenä.  Nimi Vatiainen on nykyään 22 suomalaisella, mutta tuota nimeä ei ole peruskarttojen paikannimissä. Jotain kautta noilla sukunimillä on oltava yhteyksiä myös maaston, luonnon nimityksiin, sanastoihin. 
Vati-  tarkoittaa vatia eli Vatialan harjusuppia 
Eräässä vaiheessa katsoin, että nimessä Vatiala on ruotsin sana vad, tarkoittaen ’kahluupaikkaa’. Siis paikalla kahluupaikkaa järven eteläpuolelle, kun järven vesi oli korkeampi eikä ollut kannasta. Tätä esitin epävarmana, mutta kirjoitinkin siitä. 

Mutta kyllä nimelle Vatiala löytyy tarkka selityksensä. Löytyy suomenkielen maastosanastoista ja Vatialan maaston omista maastonpiirteistä. 


Nimessä on suomenkielen sana vati tarkoittaen ’harjusuppaa’. 
Geologian sanastossa sana vati ’suppia’ tarkoittaen on tunnettu sana: Harjujaksossa voi myös olla rinnakkaisia selänteitä tai se voi levittäytyä laaja-alaisiksi kentiksi, joihin hautautuneet, jäätiköstä irronneet jäälohkareet muodostivat sulaessaan soikeita tai lähes pyöreitä kuoppia eli suppia. Näistä umpilaskeumista käytetään myös nimityksiä lukko, vati, onsi ja kaivo. http://weppi.gtk.fi/aineistot/mp-opas/jaatikkojoki_harjut.htm  

Tuota sanaa vati niitä tarkoittaen on lukuisissa maastopaikkojen nimissä suppakankailla Suomessa. 
Eniten Jämijärven hiekkaharjuilla, mutta muuallakin, selvästi näkyen suppakuoppapaikoilla. 
Jämijärven kunnan sivuilla mainitaan tuo nimitys vati ’suppia’ tarkoittaen: Maastosuhteista Hämeenkankaalla voidaan mainita vielä erikoiset harjukuopat eli supat, joita Jämijärvellä kutsutaan vadeiksi  ( https://jamijarvi.fi/matkailu-ja-vapaa-aika/nahtavyyksia/luonto/  ). 

 
Pikkuvati, Isovati ja Koivistonvati Jämijärven Hämeenkankaalla 
Koivistonvati on Hämeenkankaan suurin suppakuoppa. Jäätiköstä irronneen jäävuoren paikalle jäi sen sulamisen jälkeen suuri kuoppa, jonka pohjalta on nykyisin lyhyt matka pohjaveden pintaan ( https://www.lauhanvuoriregion.fi/kohteet/show/403 ). 

Lasketturinnekin tehtiin Jämijärven Hämeenkankaalla syvään vatiin 







Vateja Vatialassa 



Vatialan maastossa on syviä suppia – vateja kartalla oikesaa laidassa. Miten monia  niitä on ollut Lentolan maastossa ennen sorankaivua, ei pysty enää sanomaan 



Vatialan maastossa kartan vasemmassa reunassa olevia suppia -  vateja on ojilla kaivettu kuiviksi. Koulun alueelta on kaivettu valtava määrä soraa eikä noita vateja eli suppia ole enää maastossa eikä kartalla 




Vati-suppapaikkanimiä monilla seuduilla On muutamia Vatikankaita ja niillä suppia eli ’vateja’. On Vatisuo-nimiä peruskartoilla kaikkiaan  

    

Vatikangas Kainuun Ristijärvellä – suppia kankaalla  Vatilampi Kuusamossa suppalampi ilman laskuojaa 

   

Talo Vattinen Hattulassa – vatien maita   Liperin Matinsaaressa on suppia, mutta niistä viereisen pikkusaaren nimenä Vatisaari 

Nimitys vati ei ole ainoastaan Jämijärven sanastoa ’suppaa’ tarkoittaen.  Sanaa on muuallakin Suomessa  noissa paikannimissä. 

Puutteelliset sanakirjat Tässä kävi nimestä Vatiala kirjoittaneelle fil.tri Sirkka Paikkalalle niin, että kun kukaan kielentutkija ei koskaan ottanut mistään – esimerkiksi juuri Jämijärveltä – kirjoituksiinsa sanaa vati ’harjusuppaa’ tarkoittavana sanana, ei vain murresanastojaan selannut Paikkala tullut tietämään sanan tuota merkitystä. 

On turha luulla, että johonkin tieteelliseen sanastoon koskaan saataisiin merkittyä kaikkien sanojen eri merkityksiä eri yhteyksissä. Suomen laiskat kielentutkijat eivät siihen pysty. 

Muissa maissa on nähtävissä aika paljon enemmän tutkijoitten ahkeruutta tuolla alalla. Ja on turha luulla, että kielentutkijat suostuisivat sanakirjojaan laatiessaan mihinkään yhteistyöhön esim. luonnontutkijoiden kansa. 



Suomen kielen sanakirjat ja murresanastot ovat omalaatuisen suppeita, niin laiskojen kielentutkijoiden laatimia. Ja sisältävät aika paljon suoranaisia virheitä, törkeitäkin. 

Kyllä Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksessa on sitten myöhemmin opittu tuntemaan myös sana vati sanaa suppa tarkoittaen, mutta vasta v. 2014 Sydän-Hämeen Lehden kirjoituksessa, virkakielen tutkija FT Ulla Tiililän mainitsemana (  https://shl.fi/2014/12/07/kuka-toi-supan-palkaneelle/ ). 

Esitän nimelle Vatiala seuraavan selityksen. Joka on paikallaan ottaa selitykseksi Vatialan koulujen eli Vatialan ja Pitkäjärven koulujen opetukseen- Ja myös tekstiksi Vatialan omakotiyhdistyksen sivuille. 

Kun Kangasalan harjumaalla oli niin paljon jääkaudella muodostuneita syviä harjukuoppia eli suppia, niin niitä vanha kansa paikalla sanoi sanalla vati.  Ne kuin muistuttivat vatia eli astiaa. Kun niistä ei ollut laskujokea minnekään, vaikka olivat kosteikkopohjaisia. 

Kun niitä on niin monia niin siitä paikkaa sanottiin nimellä Vatiala. 

Vatialan asukkaat eivät ole vatialalaisia, vaan ovat vatilaisia, kun asuvat vatien, suppien kankaalla